5 asiaa mukavammalle talvivaellukselle


25 Mar
25Mar

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ruokatermoksista ja nyt kirjoitan uudestaan, koska ne nyt vain ovat niin hyvä keksintö. Varsinkin talvella retkeillessä ruokatermos nostaa lounashetken uudelle tasolle, kun kuivien ja kylmien leipien kanssa tai sijasta saa lusikoida kuumaa keittoa. Aamiaisen yhteydessä termokseen ladataan soppajauheet alle ja kaadetaan kiehuvaa vettä päälle. Avot, puolelta päivin soppa on hautunut valmiiksi. Terästän yleensä soppiani keitetyillä ja kuivatuilla linsseillä tai pavuilla lisäproteiinin saamiseksi. Keittojen teko kotona on helppoa, mutta toki kuivaamiseen saa varata hieman aikaa. Kun soppa on kuivunut kökkäreiksi, kannattaa se vielä surauttaa tehoseikoittajassa jauhoksi annostelun helpottamiseksi. Voit käyttää myös valmiskeittoja, jos ne eivät kaipaa kiehauttamista, mutta älä erehdy Lämmin kuppi- keittohin. Ne on kamalia.  

Lumen peittämä erämaajärven selkä hohtavassa auringonpaisteessa.

Laskettelulasit voivat tuntua hassulta varusteelta kun hiihdetään tasamaata, mutta ei pidä antaa mainoskuvien luomien mielikuvien hämätä. Laskettelulasit ovat erittäin hyvä varuste, kun tuuli puhaltaa neulanteräviä jääkiteitä vaakatasossa suoraan naamaan.

Lumihangessa seisova nuori nainen hymyilee ja näyttää peukkua. Naamallaan hänellä on heijastavat laskettelulasit.


Nousukarvat ovat vanha keksintö, saamelaiset käyttivät poron nahasta tehtyjä karvoja jo aikojen alussa. Nykyaikana karvat ovat olleet etupäässä off-piste -laskijoiden yksityisomaisuutta. Mutta jos haluat vetää ahkioita tunturin kuvetta ylös, ovat ne ehdottoman tarpeelliset kapistukset. Nimenomaan kokopitkät karvat, puolikarvat riittävät korkeintaan mäkien nousemiseen ilman taakkoja, sanovat urheilukauppojen myyjät mitä tahansa.

Hangessa pystyssä suksipari, joiden pohjaan on kiinnitetty kirkkaan vihreät nousukarvat.


Ohuet villahansikkat voivat tuntua mitättömältä suojalta 20 asteen pakkasia ja ujeltavaa tuulta vastaan, mutta ei kannata ylenkatsoa niitä. Talviolosuhteissa kädet ja erityisesti sormet ovat kovimmilla rasituksella jatkuvassa viimassa ja kylmässä. Niin lämpimiä kuin toppa- tai nahkarukkaset ovatkin, ne kädessä ei sytytetä keitintä eikä pakata telttaa tai kiinnitetä suksensiteitä. Villahanskat tekevät myös jäisiin alumiinikattiloihin tai kaasupulloihin tarttumisesta huomattavasti siedettävämpää.


Itse olen ottanut tavaksi ottaa hanskat mukaan myös kesäreissuille, ehkä muutamaa hellejaksolle sattuvaa keskikesän retkeä lukuunottamatta. Jos et ole varma tarvitaanko niitä, hyvä infikaattori on se, että jos tekee mieli pakata mukaan merinokerrasto, niin ota myös hanskat.


Villahanskojen huono puoli on se, etteivät ne kestä kuin pari pitkää vaelllusta. Sen jälkeen neulos alkaa hiutua sormenpäistä. Eli jos elämä ei vielä ole opettanut sinua parsimaan, niin parin talvivaelluksen jälkeen on hyvä aika ja syy opetella.

Lumituisku tunturissa, etualalla tykkylumen peittämä reittiviitta.


Riittävän rasvainen ihovoide on ehdoton edellytys talvivaelluksilla. Kuiva pakkasilma kuivattaa ja palelluttaa sormien ihon karrelle muutamassa päivässä. Kotiin tullessa tämän huomaa sormenpäiden hilseilystä. Pahimmillaan sormenpäät halkeilevat ja kipeytyvät jo reissun aikana niin, että pienetkin askareet, kuten narujen sitominen tai rinkan solkien avaaminen, vaikeutuvat. Ihovoide ei ehkä pelasta ongelmasta täysin, mutta tekee reissusta siedettävämpää. Kannattaa hankkia rasva, jota voi käyttää myös huuliin.

Aikainen aamu Riisitunturin erämaassa. Aurinko on nousemassa puiden takana. Kuvassa lumen peittämä hyyskä ja liiteri.
Yksinäisen hiihtäjän umpihankeen jättämä latu erämaassa.
Kommentit
* Sähköpostia ei julkaista verkkosivustolla.