Mitä tarkoittaa mulesing?


27 Sep
27Sep


Merinovilla on erinomainen materiaali retkeilyvaatteissa: kevyt luonnonmateriaali, joka lämmittää märkänäkin eikä haise pitkänkään käytön jälkeen. Siksi sen käyttö retkeilyvaatteissa on yleistynyt viime vuosina voimakkaasti.

Merinovaatteita ostaessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota materiaalin eettisyyteen. Teollinen lampaankasvatus ei ole mitään romanttista paimentelua luonnonhelmassa vaan suurimittaista bisnestä, jonka tuotto pyritään maksimoimaan - usein eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Yksi esimerkki tästä on mulesing-nimellä tunnettu käytäntö.

Mulesing on ratkaisu ongelmaan, joka on täysin ihmisen aikaansaannosta. 

Merinolampaat kehittyivät Espanjassa 1100-1200 -luvulla. Rodun ohutkuituinen villa oli suosittua, koska siitä valmistetut vaatteet eivät kutita yhtä paljon kuin tavallinen villa. Merinosta tulikin yksi Espanja tärkeimpiä vaurauden lähteitä uuden ajan alussa. Espanjalla oli 1700-luvun puoleenväliin asti käytännössä maailman merinomonopoli, jota ylläpidettiin eläinten maastavientikiellolla. Villan tuontannon merkitystä Espanjan taloudelle kuvaa se, että vientikiellon rikkomisesta saattoi seurata kuolemanrangaistus.

Kun vientikielto lopulta purettiin, alettiin rotua kasvattaa ympäri maailmaa. Villan tuotannon uudeksi suurvallaksi nousi 1800-luvulla Australia: ensimmäiset merinolampaat saapuivat maahan 1800-luvun alussa, mutta vuosisadan lopussa niitä oli jo 100 miljoonaa. Samalla maassa kehittiin uusia, entistä tuottoisampia merinorotuja. Jotta villantuotto olisi kasvanut, jalostetiin lampaiden nahka kasvamaan niin löysäksi, se alkoi lopulta roikkua luokeilla. 

Liian suuren nahan kääntöpuoli oli, että kärpäset alkoivat munia peräaukon ympärillä roikkuviin kakkakikkareisiin. Munista kuoriutuvat madot saattoivat syödä lampaan hengiltä. 

1930-luvulla australialainen lammasfarmari J. W. H. Mules keksi, että kun karitsoilta leikkaa nahan peräaukon ympäriltä, ei arpeutuvassa nahassa enää kasva karvaa eivätkä kärpäset pääse munimaan. Menetelmä yleistyi nopeasti teollisessa lampaankasvatuksessa.

Menetelmän käyttöä on arvosteltu voimakkaasti, koska se on eläimelle kivulias ja myös tarpeeton. Kärpästen aiheuttamat ongelmat voidaan välttää muun muassa huolehtimalla paremmin eläinten hygieniasta ja ravinnosta. Euroopan ja Uuden Seelannin lampaankasvattajat luopuivat mulesingin käytöstä jo vuosituhannen vaihteessa. Australian lammasteollisuus - joka tuottaa noin puolet maailmankaupassa myytävästä merinovillasta - sitoutui jo kerran lopettamaan mulesingin käytön vuoteen 2010 mennessä, mutta on sittemin pyörtänyt päätöksensä. Noin 70 prosenttia Australiassa kasvatetuista lampaista joutuu läpikäymään mulesing-leikkauksen. 

Ironista kyllä, australialaiset lampaankasvattajat pitävät nyt tiukkanahkaisempien lammasrotujen kehittämistä parhaana lääkkeenä kärpäsongelmaan.

Villavaatteita hankkivan retkeilijän kannattaa siis olla tarkkana ja tarkastaa villaraaka-aineen alkuperä. Onneksi markkinoilla on runsaasti vaatevalmistajia, jotka ovat sitoutuneet käyttämään ainoastaan mulesing-vapaata villaa. 


PS. Kuvassa oleva lammas ei ole merino, vaan Ranskan alpeilla laiduntava maatiaslammas. Näitä lampaita kasvatatetaan etupäässä niiden lihan takia. 

Kommentit
* Sähköpostia ei julkaista verkkosivustolla.