Teatteria korven kansalle


09 Dec
09Dec

Vaelsin viime kesänä rinkka selässä teatteriin. Ohjaaja, kirjailija Juha Hurme oli ryhmänsä kanssa pystyttynyt Paulaharju-projektin viimeisen esityksen Tuntsan erämaahan, Savukoskelle, itärajan tuntumaan. Matkaa parkkipaikalta teattariin oli vain noin 16 kilometriä.  

Kuusivuotinen Paulaharju-projekti yhdisti nerokkaalla tavalla kaksi Hurmeelle rakasta teemaa: teatterin ja erämaat. Hurme dramatisoi Tunturien yöpuolta -kokoelman novelleista lyhyitä näytelmiä alkuperäisen kaltaisisiin olosuhteisiin - joka kesä uuteen erämaahan. Hankkeen motto oli "Ilmaista teatteria kaikelle kansalle, mutta ei hinnalla millä hyvänsä." 

Yleisö keskittyy kuolleen kalastajan kummittelusta kertovaan Vantus meren rannalla -novelliin. Näyttämönä toimi pieni kangastasanne Murhavaaran suon laidassa. Aika ajoin suo sai esittää lapinkylän raittia tai Jäämeren ulappaa kuten tässä.

Yleisö istuu mättäillä ja seuraa esitystä

 



Juha Hurme hoiti esityksessä kertojan ja säestäjän roolit. Hänen mukaansa Paulaharju kartoitti pohjoisen perinteitä ja kertomuksia "aivan viime hetkellä". Tunturien yöpuolta oli hänen ainoa kaunokirjallinen teoksensa. Muut olivat kansantieteen ja kertomakirjallisuuden väliin putoavia "kirjoitelmia", joille ei Paulaharjun omana aikana juuri arvostusta herunut. 








Antti Laukkarinen esitti Songilia, kylän suurinta noitaa ja etevintä metsämiestä, jonka kalansaaliit ja metsästysloitsut ovat aina suuremmat ja paremmat kuin muiden kyläläisten. Moista noitaa ihailivat kylässä kaikki.  


Mutta etevymmyys herätti myös kateutta ja katkeruutta. Lopulta pahansuovat kylänmiehet huijaavat Songilia keittämään soppaa siiasta ja metsosta, mikä aiheuttaa hänelle suuren onnettomuuden ja taikavoimien katoamisen. Mahtinsa menettänyt noita joutuu kaikkien halveksimaksi ja ajautuu lopulta soutamaan koskeen.




Yleisö ja näyttelijät nukkuivat jängällä teltoissa tai Murhavaaran autiotuvassa. Melkein kaikki jäivät yöksi, koska matkaa maantien varteen oli molempiin suuntiin parisenkymmentä kilometriä. "On hienoa tehdä teatteria, jossa ei ole  yleisöodotetta. En ole koskaan pelännyt, ettei yleisö löytäisi paikalle. Ensimmäisenä kesänä odotimme noin 50 katsojaa, mutta tulijoita olikin 300!" selitti Hurme. Tuntsan esityksessä oli hyvin yleisöä, 30-40 jokaisena päivänä, yli viikon ajan.





Kommentit
* Sähköpostia ei julkaista verkkosivustolla.